Kristosofia
Esipuhe
Kristosofia on historiallisesti teosofisen liikkeen yksi haara Suomessa. Haarautuminen on tapahtunut seuraavasti:
- 1.Suomen Teosofinen Seura (jäsenseura kansainvälisessä Teosofisessa Seurassa)
- 1. Antroposofinen Seura (Rudolf Steiner)
- 2.Ruusu-Risti (Pekka Ervast)
- 2.1.Kristosofia (ei juridinen yhdistys, vain kannatusyhdistykset ovat ry:itä)
- 2.1.1.Ihmisyyden tunnustajat (yhteisö nykyisin Vilppulassa)
Sama surullinen jakautumisen ilmiö näkyy myös Suomen Teosofisessa liikkeessä kuten lähes kaikkialla henkisissä, uskonnollisissa ja muissakin seuroissa. Tarkastelemme historiaa nyt kuitenkin siinä valossa, että Kristosofia on uusi uskonto, jonka Pekka Ervast julisti. On ymmärrettävää, että tämä väite tuntuu oudolta ja ehkä suuruudenhullultakin sellaisen lukijan mielestä, joka lukee tämän asian ensimmäisen kerran. Niin se on tuntunut monesta nykyisestä kristosofistakin, mutta omakohtainen tutkimus saattaa muuttaa sen johdonmukaiselta ja todelta tuntuvaksi. Tämä ei ole mikään kynnyskysymys, mutta tulijalta kysytään varmastikin avointa ja ennakkoluulotonta mieltä.
Asiasta voi lukea enemmän esim. J.R. Hannulan kirjasta ”Pekka Ervastin asema”.
Teosofinen Seura
Teosofinen Seura perustettiin (17.11.1875 New Yorkissa) Helena Petrovna Blavatskyn ja hänen itämaisten mestariensa Moorian ja Kuthuumin työtä ja sanomaa levittämään ja tukemaan. Blavatsky tekikin valtavan elämäntyön ja julkaisi suuren määrän aivan uskomattoman hienoja teoksia. Jonkin aikaa ennen kuolemaansa hän ennusti, että tulee aika, jolloin teosofitkaan eivät tiedä, mitä Teosofia on, mutta valo tulee Pohjolasta, Suomesta.
Ervast perusti Suomen Teosofisen Seuran 17.11.1907 ja oli sen puheenjohtaja ja johtava työtekijä monet vuodet. Sitten tuli se ennustettu vaikea aika. Blavatskyn kuoltua, Seuran johtoon asettui Annie Besant. Hän julisti, että teosofien on osallistuttava sotaan Liittoutuneitten (valkoisten voimien) puolelle Saksaa ja muita Akselivaltoja (mustia voimia) vastaan. Tämän seurauksena Saksan Teosofinen Seura erosi kansainvälisestä Teosofisesta Seurasta ja Rudolf Steiner perusti Antroposofisen Seuran.
Besant ja muutama muu johtava teosofi perustivat myös Idäntähti-seuran tukemaan tulevaa maailmanopettajaa ja maailmanuskonnon julistajaa, joksi he olivat todenneet intialaisen nuorukaisen, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Krishnamurti. Mutta vaikea on tulevaisuutta ennustaa ja Krishnamurti itse tunnustautui pasifistiksi ja teki pesäeron Besant:iin ja kumppaneihin. Hän kirjoittelikin sitten useita teoksia ja monet sanovat, että hänestä tuli kuin tulikin maailmanopettaja. Tuli kyllä siinä mielessä, että hän oli tunnettu, mutta tällä perusteella vastaavanlaisia opettajia on monia, monia. Hänen keskeisenä ideanaan, ymmärrettävää kyllä, oli että kaikki auktoriteetit on hylättävä.
Krisnamurtin tuotanto ei kyllä yllä sellaiselle tasolle, että sitä voitaisiin pitää maailmanuskontona ja elämänymmärryksenä siinä mielessä, että se olisi ristiriidaton ja ratkaisisi elämän vaikeat kysymykset. Pekka Ervast oli sitä mieltä, ettei ketään voi julistaa tällaiseksi maailmanopettajaksi ennen kuin hän on aikaansaannoksillaan osoittanut sellainen olevansa. No, tällaiset näkemyserot johtivat siihen, että Ervast joutui jättämään Suomen Teosofisen Seuran. Kovin kauaksi oli Teosofinen Seura ajautunut alkuperäisestä ideastaan, jossa kaikkia piti suvaita.
Ruusu-Risti
Ervast perusti Ruusu-Ristin Helsingissä 14.11.1920 jatkamaan teosofista työtä. Tämän vaiheen ymmärtämisen kannalta olisi suureksi avuksi, jos olisi lukenut mahdollisimman monia Ervastin teoksia, koska niistä voi saada kuvan hänen tehtävästään. Hän kertoo, että on ollut kaksi suurta Opettajaa (Avataaraa), Buddha ja Jeesus Nasaretilainen, ja kolmas on esiintyvä. Hän puhui varsin läpinäkyvästikin, että hän itse oli se kolmas Opettaja, mutta monikaan ei käsittänyt sitä. Päinvastoin hänet ikään kuin syrjäytettiin. Kun opettajaa ei oteta vakavasti, niin hän ei voi toimia, opettaa. Ervast kuolikin sitten 22.5.1934 58 vuoden ikäisenä.
Tämän jälkeen hänen läheinen työtoverinsa J.R. Hannula alkoi esittää Ervastin itse olleen tuo uusi suuri opettaja perustellen sen Ervastin omilla kirjoituksilla. Se, mitä ei ollut oivallettu Ervastin eläessä, ei hyväksytty esitettävän hänen kuoltuaan, ja Hannulaa kiellettiin puhumasta asiasta. Tämän seurauksena vuonna 1940 hän ja joukko muita ruusuristiläisiä erosivat (erotettiin), ja Kristosofia itsenäisenä yhteisönä sai alkunsa. Siitä käytettiin silloin nimitystä Pekka Ervastin Kannatusliitto. Juridista seuraa ei perustettu juuri erottamisen eliminoimiseksi.
Ruusu-Ristin enemmistön kannan voi kyllä hyvin ymmärtää seuran maineen suojelemisena, mutta totuuden esittäminen ei ikävä kyllä useinkaan saa aluksi suuren yleisön hyväksyntää. Ruusu-Ristiin jäi enemmän koulutusta ja yleistä arvonantoa saanut osa veljistä. Mainittakoon muuten, että Ervast oli yrittänyt nuorena toimia myös Helsingin Yliopiston suojissa, mikä oli kuitenkin epäonnistunut.
Kristosofia
Näin ollen yksin kristosofeille jäi ilo ja kunnia jatkaa uuden uskonnon työsaralla. Kuten arvata saattaa, ei tämä joukko ole ollut suuren suuri, mutta sanoma sitten suurempaakin suurempi. Ei kristosofit suuruudenhulluja ole ainakaan siinä mielessä, että luulisivat kasvavansa määrällisesti kovaa vauhtia. Jokunen silloin tällöin voi liittyä mukaan työhön, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä kehittymään elämän haluamaan suuntaan, jonka Ervast on meille opettanut. Vähitellen tulosta kuitenkin syntyy.
Kristosofeilla ja Ihmisyyden tunnustajilla on yhteistä menneisyyttä, ja seikat jotka ovat johtaneet eriytymiseen, eivät ole yleisessä tiedossa. On ollut varmaan sopua, että erimielisyyksiä, kukaan ei ole täydellinen, eivät valitettavasti edes kristosofit. Matka jatkuu kuitenkin tällä uuden uskonnon tiellä, jokainen omine tulkintoineen tiedostaen, ettei Kristosofiasta voida ketään erottaa ja jokainen on vastuussa vain omista puheistaan ja teoistaan.
Pidämme kiinni edelleenkin Teosofisen Seuran kaiken ulkonaisen suvaitsemispykälästä ja kaikki ovat tervetulleita mukaan. Maksua ei oteta mistään (vain vapaaehtoisia lahjoituksia), joten toiminta on siinä erilaista kuin ”New Age”-liikkeessä. Uusi aika opetuksineen on tullutkin Kristosofian muodossa jo ennen kuin New Age.